Maaninkavaara

Luin hiljattain koulutehtävänä Miika Nousiaisen Maaninkavaara-kirjan. Kirja kertoo yläastelaisesta Heidistä, jonka äiti on hiljainen hyväksyjä, isoveli juoksija ja isä juoksuhullu, joka toimii isoveljen valmentajana. Kun isoveli Jarkko katoaa ruotsinlaivalla ja takki, jonka taskussa on hiljattain juoksussa voitettu hopeinen mitali löytyykin meren rannalta, on kaikki toivo kadonnut. Heidi yrittää lohduttaa murtunutta isäänsä ryhtymällä itse juoksijaksi, jotta isä voisi taas valmentaa jotakuta ja saada elämänilonsa takaisin. Vuodet vierivät tuodessaan mukanaan niin onnistumiset kuin epätoivoiset vaikeudetkin, ja lopulta Heidin on tehtävä päätös.

Kirjassa oli minäkertoja, sekä kaksi päähenkilöä, Heidi Huttunen ja Heidin isä Martti Huttunen. Kirja oli minusta hieman vaikea aloittaa. Aihe ei oikein osunut mielenkiinnon kohetitteni alueelle, enkä muutenkaan usein lue suomalaisia kirjoja. Rehellisesti sanottuna en juuri pitänyt kirjasta. Mutta silti on kirjailijalle nostettava hattua taustatutkimuksesta! Vaikka kestävyysjuoksun historiaa oli erittäin hidasta ja tylsistyttävää lukea, kaikki oli todella täsmällistä ja yksityiskohtaista. Miljööt oli kuvattu ja keksitty hyvin, ja Heidin ja Martin omat luonteet erottuivat hyvin toisistaan. Jos aihe olisi kiinnostanut minua enemmän, olisin varmasti pitänyt kirjasta paljon enemmän. 

Annan kirjalle kouluarvosanan 7.