Joista yksikään ei selviytynyt
"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän. Vaan yksi ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan, vaan aamun tullen avaa silmänsä vain kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään, yksi sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan, vaan yhtämpisti mehiläinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa, niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt, syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä, kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi nyt heitä.
On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin, kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään, hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään."
Tällainen oli runo kirjasta, ja kirjan juoni pohjautuu tähän kyseiseen runoon. Tämä kirja oli siitä hauska, että kirjan nimi kertoo loppuratkaisun: yksikään ei selviä hengissä. Se tekeekin kirjasta mielenkiintoisen.
Runo vaikuttaa ehkä hieman rasistiselta, mutta ottakaa huomioon, että kirja on vanha, ja pohjautuu vanhaan aikaan. Eikä kirjan sisältö ole ollenkaan rasistinen.
8 henkilöä kutsutaan mystisen herra Owenin toimesta vierailemaan pienelle, kallioiselle ja kolkolle, eristyksissä olevalle Neekerisaarelle. Saarelle tullessaan, vieraat huomaavatkin, ettei herra ja rouva Owenia löydykään saarelta, ainoastaan talon palvelusväki, herra ja rouva Rogers. He kumminkin odottavat talon isännän ja emännän saapuvan vain myöhässä.
Ruokaillessaan he huomaavat, että ruokailuhuoneen seinässä on tuttu runo heidän kaikkien lapsuudestaan, kymmenen pientä neekeripoikaa. Pöydälle on asetettu kymmenen neekeripatsasta, kuvaamaan runon neekeripoikia.
Mutta mitä tapahtuu, kun neekeripatsaita alkaa katoamaan pöydältä, ja ihmisiä alkaa kuolemaan runon mukaisesti? Onko salaperäinen herra Owen sittenkin saarella? Onko joku heistä herra Owen? Kehen he voivat luottaa, kun kuka tahansa voi olla murhaaja, ja toisen voi todeta syyttömäksi, vasta kun hänet on murhattu?
Kirja sisälsi hyvin jännitystä. Juonenkäänteitä ja loppuratkaisua oli vaikeaa arvata. Tai, no loppuratkaisuhan oli selvä. Kukaan ei selviä. Mutta ratkaisulla tarkoitan sitä, kuka oli murhaaja. Minusta oli ihanaa lukijana pohtia, kehen heistä voisi luottaa. Jokaista hahmoa käsiteltiin eri kappaleissa, heidän omasta näkökulmastaan. Siksi ketään ei voinut sulkea epäilystä pois.
Muttamutta. Kirja oli todella hyvä. Suosittelen todellakin! Mutta kaikista herkimmät, älkää lukeko. Sisältö oli hieman raakaa joissain vaiheissa. Kirja soveltuu minusta niin nuorille kuin aikuisillekin.
Arvosanaksi annan vahvan yhdeksikön.
