Aurora
Noh..tämä kirjoitelma syntyi siitä, kun eräänä kauniina päivänä, kun lähdin hyväntuulisena kävelemään kohti koulua. Oli tiistai, ja eräs lempipäivistäni, sillä tiistaisin on äidinkielen kaksoistunti heti aamusta.
Vilkaisin puhelintani, ja luin Helmen (melkein sama kuin Wilma) uudet viestit. Yksi oli rakkaalta äidinkielen opettajaltamme.
Luin viestiä, joka päättyi sanoihin: "Eli vietän koko loppukevään kirjoitellen Etelä-Ranskan inspiroivissa maisemissa. Palaan syyslukukauden alussa."
Syvältä sielustani kantautui valittelu, eikä päivä ollutkaan enää niin hyvä. Meille tuli Essi-niminen sijainen koko loppukevääksi. Ensimmäinen tunti oli ikimuistoinen.
Essi oli hyväntuulinen, pirteä ja mukava noin kaksikymppinen nainen, joka oli selvästi ensi kertaa sijaistamassa. Sen tunnisti siitä perus jokaisen uuden opettajan ensi sanoista: "Joo siis mä uskon että meillä tulee olemaan tosi kivaa yhdessä!"
Voi sitä raukkaa. Katsoimme luokkatovereitteni kanssa merkitsevällä katseella toisillemme. Viestitimme: "Voi tuota raukkaa. Hän on pahaa-aavistamaton...hän ei vielä tiedä mitä hänellä on edessään. Kun hän ei huomaa, oppilaat iskevät silloin kun vähiten odottaa."
Edellisenä päivänä meillä oli ollut ruokana lihakeittoa, ja ah, niin ihania kyssäkaalipölkkyjä. Ja kuten tavallista, pojat olivat niitä säilöneet reppuihinsa ja heittelivät niillä toisiaan koko tunnin. Essi parka oli menettää hermonsa.
Essi antoi meille ainekirjoituksen tehtäväksi, mikä oli outoa, koska hän oli meillä ensimmäistä kertaa. Silti, olin innoissani siitä, kunnes luin, mikä aihe täytyi olla. Fantasiakirjoitus, dialogi. Silloin ajatukseni pysähtyivät. Tajusin, etten ollut koskaan ennen kirjoittanut fantasiatarinaa.
Viimeisenä kirjoituspäivänä ennen deadlinea olin menettää hermoni, kun inspiraatiota ei vain löytynyt. Lopulta, yhdentoista aikaan illalla, sain jotain tämänkaltaista aikaan inspiraation vihdoin löydyttyä. Ja varmaan se ihan hyväkin oli, kun sain siitä 10 arvosanaksi :)
Tässä tarinassa ei ole osia, vaan luvut kuten oikeassakin kirjassa.
Luku 1.
